maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ensimmäistä kertaa lastentarhanopettajana - vastavalmistuneen ajatuksia ja vinkkejä liittyen työelämään


Jo päiväkoti-ikäisenä kerroin vanhemmilleni, että isona haluan lastentarhanopettajaksi. Taisin innokkaana hoiva- ja kotileikkijänä olla hieman kateellinen päiväkotini opettajille ja hoitajille, kun he saivat viettää kaikki päivät lasten kanssa ja ohjata hauskaa tekemistä meille lapsille. Pari vuosikymmentä myöhemmin hain Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutukseen. Opiskeluajasta pyrin ottamaan kaiken hyödyn ja ilon irti olemalla motivoitunut opiskelija ja mukana Ebe ry:n toiminnassa. Opintoni tulivat valmiiksi äskettäin ja aloitin jo ennen tutkintotodistuksen saapumista työt lastentarhanopettajana.

Opiskellessani minulla oli vahva näkemys siitä, että haluan työskennellä pienten lasten ryhmässä päiväkodissa. Tästä syystä suuntasin monet kurssitehtävät ja kanditutkielmani tähän ikäryhmään kasvattaakseni tietämystäni tulevaa työelämää varten. Vinkkinä kannustankin kaikkia pohtimaan jo opiskeluiden aikana mikä ikäryhmistä kiinnostaa eniten tai toisaalta, mistä tiedät vähiten ja haluat oppia lisää. Omilla valinnoilla omaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan pystyy vahvistamaan.

Vielä opintojen loppupuolella askel kohti työelämää tuntui minusta kaukaiselta, vaikka työpaikkailmoituksia vapaista lastentarhanopettajan paikoista ryhdyin tutkimaan jo melko aikaisessa vaiheessa viime syksynä. Selailin ilmoituksia ja seuloin alle 3-vuotiaiden ryhmiin vapautuvia paikkoja. Koska tiedämme, että päiväkodeissa on hyvin paljon eroja - eivät ilmoitukset kertoneet minulle juuri mitään. Sovin useamman työhaastattelun eri päiväkoteihin, sillä paikkoja oli tarjolla runsaasti. Kun haastatteluiden aika koitti, johtajat toki haastattelivat minua, mutta enimmäkseen minä haastattelin heitä. Kyselin päiväkodin ja tulevan ryhmäni toiminnasta ja rakenteista, lastentarhanopettajan roolista, suunnitteluajan toteutumisesta ja siitä, kuka perehdyttää minut työtehtävääni. Haastattelun jälkeen tiesin heti, oliko paikka minua varten. Urani ensimmäiseksi päiväkodiksi valikoitui eräs päiväkoti, jonka vapautuvasta lastentarhanopettajan paikasta kuulin opiskelukaveriltani. Päiväkoti oli minulle myös ennestään tuttu, joten soitin johtajalle, sovin haastattelun, olin tyytyväinen saamiini vastauksiin ja allekirjoitin työsopimuksen. Vinkkini siis Sinulle joka olet ryhtymässä työnhakuun: kartoita mahdollisuuksia, sovi useita haastatteluita, ole rohkea haastattelussa ja pidä korvasi auki - monet paikat menevät kaverilta kuultuna.




Miten ensimmäiset työpäiväni lastentarhanopettajana sitten sujuivat? Ensimmäinen työpäiväni alkoi innokkaissa mutta hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ajatuksina ennen tätä päivää olivat muun muassa; miten minut otetaan vastaan uudella työpaikallani? Miten löydän oman roolini tiimissä? Osaanko olla lastentarhanopettaja? Lopulta ajatustyöni tuloksena oli oivallus siitä, että tulen aina tekemään työtäni omalla persoonallani ja vahva koulutukseni kantaa minut onnistumaan työssäni. Ole siis oma itsesi, luota itseesi ja osaamiseesi sekä kohtaa uudet työtoverisi arvostaen, pääset jo hyvin pitkälle alkuun!


Oma kokemukseni on, että Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutus antoi minulle hyvän ja kattavan työkalupakin onnistuakseni työssäni hyvin. Tietysti on niin, että meidän kaikkien kasvaminen ja kehittyminen opettajana ei lopu siihen, kun tutkintotodistus on kädessä ja Siltavuorenpenkereen ylämäet vihdoin kivuttuina. Opin joka päivä työssäni uusia asioita varhaiskasvatuksesta ja omasta opettajuudestani, ja se jos mikä on inspiroivaa tässä työssä. Omaa oppimista inspiroivampaa ja innostavampaa on kuitenkin nähdä pienten lasten onnistumisen ja oppimisen ilo - joka päivä! 


Nauttikaa opiskeluvuosistanne ja odottakaa innolla työelämän alkua!

Opiskeluintoa ja keväisiä ajatuksia toivottaen,

Susanna Jauhiainen

Ebe ry alumni- ja työelämävastaava



PS. Muistakaa Eben työelämäilta tiistaina 18.4. klo 17 alkaen Harry's Barissa!
https://www.facebook.com/events/187708441742785/