torstai 28. syyskuuta 2017

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 tähtää varhaiskasvatuksen laadun parantamiseen. Tiekartan esitykset on perusteltu Varhaiskasvatuslain ja lakiin pohjautuvan normiasiakirjan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 asettamilla velvoitteilla. Varhaiskasvatusjärjestelmän käännekohdassa linjaukset ovat työväline päättäjille ja virkamiehille, jotka soveltavat päätöksiä käytäntöön. Tiekartan esitykset ovat maltillisia ja niiden mukaan toimittaessa kaikki päiväkodeissa työskentelevät säilyttävät työpaikkansa. Tiekartta näyttää suuntaa tuleville koulutuspoliittisille ratkaisuille ja henkilöstöä koskeville linjauksille, mutta käytännössä muutokset näkyvät hitaasti.

Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.

Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.

Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.

Helsingissä 27.9.2017

Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto

Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto

Alisa Alijoki, yliopistonlehtori

Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet

Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto

Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet

Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet

Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto

Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Varhaiskasvatuksen uudet lehtorit esittäytyvät

Hei,

olen Elina Fonsén ja aloitin työskentelyn Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorin tehtävässä 1.8.2017. Siirryin tänne Tampereen yliopistolta, jossa toimin vuodesta 2014 yliopisto-opettajan ja yliopistonlehtorin tehtävissä. Tampereen yliopistolla työskentelin aluksi projektikoordinaattorina Eeva Hujalan johtamissa varhaiskasvatuksen laadun ja johtajuuden kehittämishankkeissa yhteistyössä useiden kuntien kanssa vuosina 2008–2013.

Lastentarhanopettajasi valmistuin vuonna 1992 Jyväskylän lastentarhanopettajaopistosta ja toimin pitkään lto:n työssä Tampereella ja Pirkkalassa. Työ lastentarhanopettajana on siten tuttua niin ”sisältä kuin ulkoakin” päin tarkasteltuna.

Väitöskirjani vuodelta 2014 käsittelee varhaiskasvatuksen pedagogista johtajuutta https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf?sequence=1 ja olen edelleen kiinnostunut tutkimuksellisesti varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan ja sen johtamiseen liittyvistä kysymyksistä. Jos tutkimusaihe kiinnostaa, minuun voi olla yhteydessä elina.fonsen@helsinki.fi Käynnistelen juuri kansainvälistä hanketta ”Discourse of leaadership in diverse field of early childhood education”, jossa on mukana tutkijoita Etelä-Afrikasta, Floridasta ja Japanista.

Varhaiskasvatus on minulle jonkinlainen ”elämäntehtävä”, sillä työn ohella se on myös harrastukseni. Toimin sivutoimisesti asiantuntijaosuuskunta Edu-O-Maticissa koulutus- ja kehittämistehtävissä ja olen toiminut Suomen Varhaiskasvatus ry:n hallituksessa vuodesta 2009 ja puheenjohtajana vuodesta 2014. Yhdistys toimii  mm. Suomen ainoan varhaiskasvatuksen tiedelehden Journal of Early Childhood Education Research - JECER:n kustantajana http://jecer.org/fi/

Asustelen maaseudulla Vesilahdella Tampereen lähistöllä perheeni kanssa, johon kuuluvat aviomies, juuri lukion aloittanut poikani ja kaksi koiraa. Kaksi vanhinta lastani, 21 ja 23 vuotiaat tyttäret, asustelevat jo omillaan.


***

Olen Jonna Kangas ja toimin yliopiston lehtorina varhaiskasvatuksen koulutuksessa. Taustaltani olen lastentarhanopettaja, valmistuin vuonna 2006 kandiksi täältä Helsingistä. Vaikka aloitin opintoni epäluuloisena, hurahdin varhaiskasvatukseen viimeistään ensimmäisen harjoittelun aikana, muistan vieläkin 1-3 -vuotiaat taaperot nimeltä ja miten hauskoja leikkejä harjoittelijana sain heidän kanssaan jakaa. Tein myös kandidaatin tutkielmani leikistä kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen.

Olen toiminut lastentarhanopettajana ja varajohtajana kahdessa yksityisessä päiväkodissa Espoossa vuosina 2006-2012. Viihdyin työssäni hyvin ja jatkoin maisteriopintoihin vain tullakseni paremmaksi opettajaksi. Toisin kuitenkin kävi: kansainvälinen varhaiskasvatustutkimus innosti ja VKK-Metro hankkeessa tehty gradu osallisuuden toteutumisesta lasten päiväkotiarjessa sitoutti jatkamaan väitöstutkimusta emeritusprofessori Mikko Ojalan ja dosentti Tuulikki Vennisen ohjauksessa. Väitöskirjan tekeminen oli mahtava kokemus,  vaikka siitä ei palkkaa saanutkaan. Päädyin siis opettamaan Tampereelle lastentarhanopettajien koulutusohjelmaan kolmeksi vuodeksi.

Väittelin Osallisuuden pedagogiikasta alkuvuonna 2016, pakkasin perheeni matkalaukkuun ja suuntasin Rio de Janeiron slummeihin aloittamaan projektia, jossa köyhien perheiden lapsille tarjottiin ilmaista varhaiskasvatusta avointen päiväkotien muodossa. Kansainvälisiä kehityshankkeita jatkan edelleen yhteistyössä Maailmanpankin kanssa.

Tällä hetkellä tutkimukseni keskittyy leikkiin ja osallisuuteen: olemme yliopiston lehtori Annu Brotheruksen kanssa vasta aloittaneet matkamme projektissa Leikinpolut.

Opettajana myös yliopistolla toivon opiskelijoiden kokevan oppimisen ja oivaltamisen iloa. Leikin itse yhä päivittäin 2-vuotiaan tyttäreni Kiiran ja 3 kuukauden ikäisen Reinan kanssa. Uskon itse siihen, että opimme vuorovaikutuksessa jakaen, yhteisiä merkityksiä rakentaen ja luovasti haasteita ratkaisten. Innostuessani (hiekkalaatikolla tai luentosalissa) unohdan ajan ja paikan. Unelmoin, että saan vielä joskus toteuttaa kurssin, joka suoritetaan leikkien tai roolipelaten.