Jo
päiväkoti-ikäisenä kerroin vanhemmilleni, että isona haluan
lastentarhanopettajaksi. Taisin innokkaana hoiva- ja kotileikkijänä olla hieman
kateellinen päiväkotini opettajille ja hoitajille, kun he saivat viettää kaikki
päivät lasten kanssa ja ohjata hauskaa tekemistä meille lapsille. Pari
vuosikymmentä myöhemmin hain Helsingin yliopiston
lastentarhanopettajakoulutukseen. Opiskeluajasta pyrin ottamaan kaiken hyödyn
ja ilon irti olemalla motivoitunut opiskelija ja mukana Ebe ry:n toiminnassa.
Opintoni tulivat valmiiksi äskettäin ja aloitin jo ennen tutkintotodistuksen
saapumista työt lastentarhanopettajana.
Opiskellessani
minulla oli vahva näkemys siitä, että haluan työskennellä pienten lasten
ryhmässä päiväkodissa. Tästä syystä suuntasin monet kurssitehtävät ja
kanditutkielmani tähän ikäryhmään kasvattaakseni tietämystäni tulevaa työelämää
varten. Vinkkinä kannustankin kaikkia pohtimaan jo opiskeluiden aikana mikä ikäryhmistä
kiinnostaa eniten tai toisaalta, mistä tiedät vähiten ja haluat oppia lisää.
Omilla valinnoilla omaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan pystyy vahvistamaan.
Vielä
opintojen loppupuolella askel kohti työelämää tuntui minusta kaukaiselta, vaikka
työpaikkailmoituksia vapaista lastentarhanopettajan paikoista ryhdyin tutkimaan
jo melko aikaisessa vaiheessa viime syksynä. Selailin ilmoituksia ja seuloin
alle 3-vuotiaiden ryhmiin vapautuvia paikkoja. Koska tiedämme, että
päiväkodeissa on hyvin paljon eroja - eivät ilmoitukset kertoneet minulle juuri
mitään. Sovin useamman työhaastattelun eri päiväkoteihin, sillä paikkoja oli
tarjolla runsaasti. Kun haastatteluiden aika koitti, johtajat toki
haastattelivat minua, mutta enimmäkseen minä haastattelin heitä. Kyselin
päiväkodin ja tulevan ryhmäni toiminnasta ja rakenteista, lastentarhanopettajan
roolista, suunnitteluajan toteutumisesta ja siitä, kuka perehdyttää minut
työtehtävääni. Haastattelun jälkeen tiesin heti, oliko paikka minua varten.
Urani ensimmäiseksi päiväkodiksi valikoitui eräs päiväkoti, jonka vapautuvasta
lastentarhanopettajan paikasta kuulin opiskelukaveriltani. Päiväkoti oli
minulle myös ennestään tuttu, joten soitin johtajalle, sovin haastattelun, olin
tyytyväinen saamiini vastauksiin ja allekirjoitin työsopimuksen. Vinkkini siis
Sinulle joka olet ryhtymässä työnhakuun: kartoita mahdollisuuksia, sovi useita
haastatteluita, ole rohkea haastattelussa ja pidä korvasi auki - monet paikat
menevät kaverilta kuultuna.
Miten
ensimmäiset työpäiväni lastentarhanopettajana sitten sujuivat? Ensimmäinen
työpäiväni alkoi innokkaissa mutta hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ajatuksina
ennen tätä päivää olivat muun muassa; miten minut otetaan vastaan uudella
työpaikallani? Miten löydän oman roolini tiimissä? Osaanko olla
lastentarhanopettaja? Lopulta ajatustyöni tuloksena oli oivallus siitä, että
tulen aina tekemään työtäni omalla persoonallani ja vahva koulutukseni kantaa
minut onnistumaan työssäni. Ole siis oma itsesi, luota itseesi ja osaamiseesi
sekä kohtaa uudet työtoverisi arvostaen, pääset jo hyvin pitkälle alkuun!
Oma
kokemukseni on, että Helsingin yliopiston lastentarhanopettajakoulutus antoi
minulle hyvän ja kattavan työkalupakin onnistuakseni työssäni hyvin. Tietysti
on niin, että meidän kaikkien kasvaminen ja kehittyminen opettajana ei lopu
siihen, kun tutkintotodistus on kädessä ja Siltavuorenpenkereen ylämäet vihdoin
kivuttuina. Opin joka päivä työssäni uusia asioita varhaiskasvatuksesta ja
omasta opettajuudestani, ja se jos mikä on inspiroivaa tässä työssä. Omaa
oppimista inspiroivampaa ja innostavampaa on kuitenkin nähdä pienten lasten
onnistumisen ja oppimisen ilo - joka päivä!
Nauttikaa
opiskeluvuosistanne ja odottakaa innolla työelämän alkua!
Opiskeluintoa
ja keväisiä ajatuksia toivottaen,
Susanna
Jauhiainen
Ebe ry
alumni- ja työelämävastaava
PS. Muistakaa Eben työelämäilta tiistaina 18.4. klo 17 alkaen Harry's Barissa!
https://www.facebook.com/events/187708441742785/
