Varhaiskasvatuksen
kehittämisen tiekartta on herättänyt paljon keskustelua julkaisustaan saakka.
Erityisesti huolta on herättänyt lastentarhanopettajan pätevyyden keskittäminen
yliopistolliselle koulutuspohjalle. Muutos on tuonut mukanaan ymmärrettävästi huolta
ja kysymyksiä. On kuitenkin tärkeää tunnustaa kaikkien koulutusten vahvuudet ja
pyrkiä kehittämään alaa yhteiskunnan mukana. Myöskään lastentarhanopettajuus ei pysty kehittymään, jos ammattinimike joudutaan
sitomaan kahteen erilaiseen koulutustaustaan. Tällä kannanotolla tuemme
esitystä erottaa ammattinimikkeet koulutustaustan mukaan. Harva esitys on heti
ongelmaton ja täydellinen, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan. Katsommekin
tarpeelliseksi kiinnittää huomion joihinkin julkisessa keskustelussa ongelmallisina
pidettyihin kohtiin ja selventää varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kantaa
näihin kysymyksiin.
Varhaiskasvatuksessa
eri ammattiryhmien mahdollisuuksia toimia omalla erityisosaamisalueellaan
rajoittaa osaltaan niin sanottu "kaikki tekee kaikkea" työkulttuuri.
Tämä on Karilan ja kumppaneiden mukaan kenties tarkoittamaton seuraus siitä,
että moniammatillisuus on viime vuosikymmeninä päiväkodeissa mielletty yhdessä
tekemiseksi (Karila ym. 2017). “Kaikki tekee kaikkea” -työkulttuurissa
työntekijöiden erilaisten koulutuspohjien tuottama asiantuntijuuden rikkaus jää
sivuun. Yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen vahvuuksina voidaan
nähdä koulutuksen tutkimusperustaisuus sekä se, että koulutus painottuu koko
koulutusajan pedagogiikkaan ja tieteeseen. Ammattikorkeakouluissa käyty
sosionomikoulutus sisältää puolestaan huomattavasti enemmän koulutusta liittyen
terveys- ja sosiaalialaan sekä perhetyöhön. Jo nämä koulutusten pääpiirteiset
erot luovat lastentarhanopettajille merkittävästi erilaista osaamista. Jos eri
koulutusten antama osaaminen tulevaisuudessa erotellaan myös
lastentarhanopettajan ammattinimikkeissä ja työtehtävissä, syntyy
mahdollisuuksia laaja-alaisempaan sekä monimuotoisempaan varhaiskasvatukseen,
sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisille konkreettisia väyliä tuoda eri
koulutuksista saatu osaaminen käytäntöön.
Julkisessa
keskustelussa esiintyy sosionomien huoli työpaikkansa puolesta. On tärkeää
huomata, että sosionomikoulutuksen kautta opiskelleiden kelpoisuutta ei jo lain
mukaan voida viedä. Muutoksessa on kyse siitä, mihin nimikkeeseen eri
koulutustaustat tulevaisuudessa valmistavat. Työnkuvien, koulutusten ja
ammattinimikkeiden eriyttäminen varhaiskasvatuksen opettajaksi ja
varhaiskasvatuksen sosionomiksi auttaa varhaiskasvatusaloille hakeutuvia
suuntautumaan selkeämpiin asiantuntijakoulutuksiin kiinnostuksensa mukaan.
Tilanteessa, jossa eri koulutukset pätevöittävät erilaisiin tehtäviin, omaa
urapolkuaan pohtivan nuoren on mahdollista helpommin valita oma koulutuksensa
ja siten tuleva työuransa.
Varhaiskasvatuksen
eri ammattinimikkeiden sekä työtehtävien eriyttäminen luo paremmat
mahdollisuudet tarjota laadukasta varhaiskasvatusta, sillä tällöin jokaisella
varhaiskasvattajalla on mahdollisuus hyödyntää omaa erityisosaamistaan. Oleellisin
osin eriytetyt työtehtävät ovat myös työntekijöille mielekkäämpiä, sillä näin
muotoiltuna työ vastaa paremmin kunkin koulutusta. Työtehtäviä eriytettäessä on
erityisen tärkeää huolehtia siitä, että monipuolinen osaaminen säilyy
varhaiskasvatuksen kentällä ja päiväkodeissa, sillä lapset ja perheet hyötyvät
laajasti eri koulutusalojen osaamisesta.
Ainejärjestö
ITU ry - Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat
Varkaat
ry - Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen opiskelijat
EBE ry - Helsingin
yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijat ja varhaiskasvatuksen
maisteriopiskelijat
Lastarit ry - Oulun
yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat
SULO ry – Savonlinnan
kampuksen lastentarhanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö
Lastopet – Rauman
lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestö
