Pidetään kiinni varhaiskasvatuksen monialaisesta osaamisesta

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta on herättänyt paljon keskustelua julkaisustaan saakka. Erityisesti huolta on herättänyt lastentarhanopettajan pätevyyden keskittäminen yliopistolliselle koulutuspohjalle. Muutos on tuonut mukanaan ymmärrettävästi huolta ja kysymyksiä. On kuitenkin tärkeää tunnustaa kaikkien koulutusten vahvuudet ja pyrkiä kehittämään alaa yhteiskunnan mukana. Myöskään lastentarhanopettajuus ei pysty kehittymään, jos ammattinimike joudutaan sitomaan kahteen erilaiseen koulutustaustaan. Tällä kannanotolla tuemme esitystä erottaa ammattinimikkeet koulutustaustan mukaan. Harva esitys on heti ongelmaton ja täydellinen, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan. Katsommekin tarpeelliseksi kiinnittää huomion joihinkin julkisessa keskustelussa ongelmallisina pidettyihin kohtiin ja selventää varhaiskasvatuksen opiskelijoiden kantaa näihin kysymyksiin.

Varhaiskasvatuksessa eri ammattiryhmien mahdollisuuksia toimia omalla erityisosaamisalueellaan rajoittaa osaltaan niin sanottu "kaikki tekee kaikkea" työkulttuuri. Tämä on Karilan ja kumppaneiden mukaan kenties tarkoittamaton seuraus siitä, että moniammatillisuus on viime vuosikymmeninä päiväkodeissa mielletty yhdessä tekemiseksi (Karila ym. 2017). “Kaikki tekee kaikkea” -työkulttuurissa työntekijöiden erilaisten koulutuspohjien tuottama asiantuntijuuden rikkaus jää sivuun. Yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen vahvuuksina voidaan nähdä koulutuksen tutkimusperustaisuus sekä se, että koulutus painottuu koko koulutusajan pedagogiikkaan ja tieteeseen.  Ammattikorkeakouluissa käyty sosionomikoulutus sisältää puolestaan huomattavasti enemmän koulutusta liittyen terveys- ja sosiaalialaan sekä perhetyöhön. Jo nämä koulutusten pääpiirteiset erot luovat lastentarhanopettajille merkittävästi erilaista osaamista. Jos eri koulutusten antama osaaminen tulevaisuudessa erotellaan myös lastentarhanopettajan ammattinimikkeissä ja työtehtävissä, syntyy mahdollisuuksia laaja-alaisempaan sekä monimuotoisempaan varhaiskasvatukseen, sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisille konkreettisia väyliä tuoda eri koulutuksista saatu osaaminen käytäntöön.

Julkisessa keskustelussa esiintyy sosionomien huoli työpaikkansa puolesta. On tärkeää huomata, että sosionomikoulutuksen kautta opiskelleiden kelpoisuutta ei jo lain mukaan voida viedä. Muutoksessa on kyse siitä, mihin nimikkeeseen eri koulutustaustat tulevaisuudessa valmistavat. Työnkuvien, koulutusten ja ammattinimikkeiden eriyttäminen varhaiskasvatuksen opettajaksi ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi auttaa varhaiskasvatusaloille hakeutuvia suuntautumaan selkeämpiin asiantuntijakoulutuksiin kiinnostuksensa mukaan. Tilanteessa, jossa eri koulutukset pätevöittävät erilaisiin tehtäviin, omaa urapolkuaan pohtivan nuoren on mahdollista helpommin valita oma koulutuksensa ja siten tuleva työuransa.

Varhaiskasvatuksen eri ammattinimikkeiden sekä työtehtävien eriyttäminen luo paremmat mahdollisuudet tarjota laadukasta varhaiskasvatusta, sillä tällöin jokaisella varhaiskasvattajalla on mahdollisuus hyödyntää omaa erityisosaamistaan. Oleellisin osin eriytetyt työtehtävät ovat myös työntekijöille mielekkäämpiä, sillä näin muotoiltuna työ vastaa paremmin kunkin koulutusta. Työtehtäviä eriytettäessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että monipuolinen osaaminen säilyy varhaiskasvatuksen kentällä ja päiväkodeissa, sillä lapset ja perheet hyötyvät laajasti eri koulutusalojen osaamisesta.

Ainejärjestö ITU ry - Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat

Varkaat ry - Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen opiskelijat

EBE ry - Helsingin yliopiston lastentarhanopettajaopiskelijat ja varhaiskasvatuksen maisteriopiskelijat

Lastarit ry - Oulun yliopiston varhaiskasvatuksen opiskelijat

SULO ry – Savonlinnan kampuksen lastentarhanopettajaopiskelijoiden ainejärjestö

Lastopet – Rauman lastentarhanopettajaksi opiskelevien ainejärjestö