Kuntavaaleissa äänestetään lapsuuden arvosta

Sunnuntaina 9.4. valitaan Suomen kuntiin uudet kaupungin- ja kunnanvaltuutetut. Viime eduskuntavaaleja seurasi kasvatukseen ja koulutukseen kohdistuneita leikkauksia, jotka aiheuttivat voimakkaita reaktioita kansalaisissa ympäri maan. Puolueiden väliset voimasuhteet kuntavaaleissa määrittävät, millaisia päätöksiä seuraavan neljän vuoden ajan kunnissa kasvatuksen ja koulutuksen suhteen tehdään. Kunta voi monesti itse päättää poiketa lain rajoissa eduskunnan päätöksistä. Esimerkiksi lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ei tarvitse rajata, eikä ryhmäkokoja kasvattaa, vaikka tähän on nyt annettu mahdollisuus.

Keskustelu kasvatuksen ja koulutuksen ympärillä on vellonut voimakkaana kuluneet kaksi vuotta, mutta nyt kuntavaalien alla etenkin varhaiskasvatuskeskustelu on äitynyt erittäin kiivaaksi. Kommentointi ei ole kuitenkaan keskittynyt sanomalehtien mielipidesivuille vaan myös monet puolueet ovat muodostaneet kannan varhaiskasvatukseen ja osa puolueista on jopa nostanut sen kuntavaaleissa kärkiteemoikseen.

Ääni varhaiskasvatukselle on ääni hyvinvoinnille. Varhaislapsuudessa ihminen rakentaa tulevaisuutensa kivijalan. Laadukas varhaiskasvatus ehkäisee erittäin tehokkaasti syrjäytymistä ja ennustaa lapsen tulevia akateemisia taitoja, sekä koulumenestystä, mutta huomioi myös, ettei lapsuus ole vain joksikin tulemista. Kaikki kasvatus lähtee hyvän lapsuuden itseisarvoisesta kunnioittamisesta. Nyt tehtävien päätösten seurausten kanssa elämme siis vielä vuosikymmenien päästä. Harva puhuu tietenkään lasten hyvinvointia vastaan, mutta hyväntahtoisuuden lisäksi päätöksenteossa tarvitaan vankkaa faktapohjaista kasvatustieteellistä asiantuntijuutta. Valveutuneilla päätöksille pystymme turvaamaan hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa. Mutta ymmärtävätkö puolueet alaa kokonaisvaltaisesti?

Ebe ry:n opintotoimikunta lähetti jäsenistönsä ehdotusten pohjalta kyselyn jokaisen puolueen valtuustoryhmälle, jolla on vähintään yksi paikka Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kyselyn tavoitteena on kartoittaa puolueiden kantaa varhaiskasvatuksesta lastentarhanopettajaopiskelijan näkökulmasta. Kyselyyn saatiin Perussuomalaisia ja Keskustaa lukuun ottamatta kaikilta puolueilta vastaukset.

KYSYMYKSET:

1) Mitä teille tarkoittaa laadukas varhaiskasvatus ja mikä on sen merkitys?

2) Helsingissä on pula lastentarhanopettajista. Miten vastaisitte tähän ongelmaan ilman, että koulutuksen ja osaamisen taso sekä varhaiskasvatuksen laatu kärsii?

3) Mikä on mielestänne päiväkotien ensisijainen tehtävä? Miten erottelisitte päivähoidon ja varhaiskasvatuksen, sekä määrittelisitte näiden suhteen toisiinsa?

4) Lastentarhanopettajat kuuluvat tällä hetkellä KVTES:n alaisuuteen, mutta siirtymistä OVTES:een on esitetty. Kumman alan toimijoina koette lastentarhanopettajat ja mikä on alalle riittävä palkkataso?

5) Riittääkö nykyinen tuki S2-lapsille?

6) Joissain kunnissa vanhemmille saatetaan ehdottaa yksityistä palveluntarjoajaa lapsen päivähoidon järjestäjäksi, jos kunnallisella puolella ei ole lähialueella vapaita paikkoja tarjolla. Kuitenkaan kaikilla perheillä ei ole varaa yksityiseen päivähoitoon, jolloin osa perheistä joutuu vastaavissa tilanteissa viemään lapsen hoitoon pitkän matkan päähän kodista ja/tai työpaikasta. Miten voidaan tätä taustaa vasten (ja muutenkin) tukea paikallisin ratkaisuin varhaiskasvatuksen tärkeää tehtävää sosiaalisen eriarvoisuuden tasoittajana?

7) Sitoudutteko siihen, että Helsingissä ei kasvateta päiväkotien ryhmäkokoja eikä subjektiivista päivähoito-oikeutta rajata? (Kyllä/ei)

VASTAUKSET:

SDP:
1) Laadukas varhaiskasvatus toteutuu lastentarhanopettajan vastuulla toteutetussa toiminnassa yhdessä muun hoito- ja kasvatushenkilöstön kanssa tarpeeksi pienessä ryhmässä. Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on iso merkitys mm. heikommassa asemassa tai syrjäytymisvaarassa olevan lapsen tulevaisuudelle. Tuttu, ammattitaitoinen ja riittävä henkilökunta mahdollistaa turvallisen hoitoympäristön lapselle ja tukee vanhempia lapsen kasvussa.

2) Kaupungin tulee miettiä toimenpiteitä, miten lastentarhanopettajan työn houkuttavuutta lisättäisiin suhteessa muihin lähikuntiin. Esimerkiksi pienet ryhmäkoot ja vakinainen varahenkilöstö vaikuttavat työssä viihtymiseen. Koulutusmäärien lisäämiseen kunnanvaltuutetuilla ei ole juurikaan valtaa, sillä ohjaus ja rahoitus ovat OKM:n vastuulla.

3) Päiväkodeissa lastentarhanopettajan toteuttama varhaiskasvatus on lapsen opinpolun alku. Lapsella tulee olla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa tarkastellaan lasta, hänen perustarpeitaan, erityistarpeita sekä kasvua kokonaisvaltaisesti huomioiden myös lapsen perhe. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja heidän tarpeensa on osa varhaiskasvatusta. Päivähoito tarkoittaa sitä, että lapsen perustarpeista pidetään huolta (ruokailu, ulkoilu, lepo ja leikki). Se on myös palvelu vanhemmille, jolla mahdollistetaan työssäkäynti.

4) Ammattiyhdistystoiminta ja liittoon kuuluminen sekä palkkataso ovat erittäin tärkeitä asioita. Tämä on kuitenkin asia joka ei kuulu poliittisille päättäjille.

5) Tarkoitetaanko tällä erityisopettajaa, erityisryhmää tai muuta rakenteellista tukitoimea, vai S2-lastentarhanopettajien riittävyyttä ja esiopetuksessa annettavaa valmistavaa opetusta? Tähän on hankala vastata ilman täsmennystä.
Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy kaksikielisyyden suunnitelma. On tärkeää, että suunnitelmaa päivitetään riittävän usein.

6) Helsingissä pyritään ensisijaisesti järjestämään päivähoito lähipalveluna. Kunnallisella puolella pitää olla tarpeeksi paikkoja tarjolla tämän mahdollistamiseksi. Varhaiskasvatuksen talousarvio tulee laatia todellisen lapsimäärän kasvuennusteen mukaisesti. Yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävä on täydentää laadukasta kunnallista varhaiskasvatusta.

7) Kyllä!

RKP:

1) Yhdymme MLL:n sanoihin:

"Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen kasvua ja kehitystä ja kaventaa lasten hyvinvointi- ja terveyseroja. Varhaiskasvatuksella edistetään lapsen kognitiivisia, motorisia, emotionaalisia ja sosiaalisia valmiuksia. Varhaiskasvatuksella on tärkeä tehtävä oppimisvalmiuksien kehittämisessä, syrjäytymisen ehkäisyssä ja maahanmuuttajataustaisten lasten kotoutumisessa".

Laadukas varhaiskasvatus panostaa myös lapsen kielelliseen kehittykseen ja ottaa perheen erityistarpeet huomioon.

2)  Pyrimme puolueena siihen, että lastentarhanopettajan koulutusta lisätään. RKP on edesauttanut että ruotsinkielistä lastentarhaopeetajan kuolutusta annetaan Helsingin yliopistossa. Tämä lisää merkitsevästi ruotsinkielisten lastentarhanopettjien saattavuutta myös pääkaupunkiseudulla.

Kaupungin kasvaessa ja lasten määrän lisääntyessä tarvitsemme myös lisää lastentarhanopettajan koulutuspaikkoja Helsingissä.

3) Päiväkotien ensijainen tehtävä on taata lapsille laadukasta varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatus on osa lapsen oppimispolkua, Päivähoito on ainoastaan varhaiskasvatuksen muodoista, Myös leikkipuistitoimintaa, avoin päiväkoti ja perhepäivähoitoa on osa varhaiskasvtusta.

4) olisi luontevaa että lastentarhanopettajat siirtyisivät OVTES:een

5) Lapsen tarvitsema tuki on yksilökohtaista ja on tärkeätä että tuki  mitoitetaan lasta huomioon ottaen. S2 lapset tarvitsevat tukea sekä om äidinkielen kehitykseen että suomen taikka ruotsinkielen oppimiseen. Lapsen kehityksen kannalta on hyvin tärkeätä että lapsen äidinkieltäkin tuetaan. Ruotsinkielisellä puolella on kaksi lastentarhanopettajaa jotka tukevat muita opettajia kieliasioissa. Tukea S2-lapsille tulisi lisätä.  

6) Jos kunnalla ei ole mahdollisuutta omasta takaa järjestää kunnallista päivähoito kunnan tulisi vastaavissa tilanteissa joko järjestää hoidon maksusitomuksella ja ostosopimuksella.

7) KYLLÄ

SKP:
1) Laadukas varhaiskasvatus on jokaiselle lapselle kuuluva oikeus. Sillä on tärkeä merkitys lapsen opinpolulle, yhdenvertaisille mahdollisuuksille ja sosiaaliselle kehitykselle.

2) On käytävä opetusministeriön ja yliopiston kanssa neuvotteluja lastentarhanopettajien koulutuksen lisäämiseksi. Lisäksi on parannettava lastentarhanopettajien palkkausta ja työoloja, mikä lisää alan vetovoimaisuutta.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on varhaiskasvatus. Päiväkotien tehtäviin kuuluu myös sosiaalisia ja terveydenhoidon ennaltaehkäiseviä tehtäviä. Lisäksi päiväkodeilla on merkitystä asuinalueiden yhteisöllisyyden kehittymiselle.

4) SKP tai valtuustoryhmämme ei ole ottanut kantaa siihen, kumman TES:n alaisuuteen lastentarhanopettajien on syytä kuulua. Se on tietysti ennen muuta työntekijöiden itse ratkaistava. Nykyinen palkkataso alalla on liian matala. Sen nostaminen on yhteinen haaste alan ammattijärjestöille ja kunnallisille päättäjille.

5) Ei riitä. Kyse ei ole kuitenkaan vain erillisestä tuesta, jota tarvitaan, vaan koko päiväkodin toimintaan liittyvästä kommunikaatiosta ja kielen oppimisesta ensisijassa osana lapsen toimintaa ja vuorovaikutusta. Tämä korostaa sitä, että päiväkodeissa on turvattava riittävä määrä lastentarhanopettajia niin, että lapsiryhmät eivät ole liian suuria.

6) Kunnan omana toimintana järjestetyn varhaiskasvatuksen riittävät voimavarat, tilat, koulutetut lastentarhanopettajat ja päiväkotien järjestäminen ainakin kaupunkimaisilla alueilla lähipalveluna, kävelyetäisyydellä.

7) Kyllä.

VASEMMISTOLIITTO:

1) Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen oppimista ja huomioidaan hänen yksilölliset tarpeensa. Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on kehittää lapsen oppimisen valmiuksia ja uteliasta suhtautumista ympäristöön, ei niinkään opettaa kaikille tiettyjä ennalta määrättyjä taitoja. Laadukas varhaiskasvatus auttaa myös silloin, jos lapsella on enemmän tarvetta tukeen kasvussaan. Laadukas varhaiskasvatus edellyttää, että lastentarhanopettajilla on mahdollisuus tehdä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista pedagogista työtä ja että päiväkodin olosuhteet ovat kunnossa: ryhmäkoot ovat tarpeeksi pieniä, tilat tukevat pedagogiikkaa ja henkilöstön pysyvyyttä tuetaan.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitys on suuri: se tukee lasta hänen kasvussaan, oppimisessaan ja kehityksessään. Samalla se auttaa ennaltaehkäisemään myöhempiä ongelmia ja on tällä tavoin myös taloudellisesti hyvin merkittävää. Varhaiskasvatuksen laatuun liittyy kiireettömyyden tuntu eli mahdollisuus kasvaa lapsuuden rauhassa. Tämä kantaa pitkälle myös peruskoulussa.

2)Lastentarhanopettajien palkkausta tulisi pitkällä aikavälillä korottaa. Lisäksi työn olosuhteita tulisi kehittää pienentämällä ryhmäkokoja, luopumalla liian tiukasta tilanormista ja palkkaamalla enemmän vakituista sijaishenkilökuntaa. Vakisijaisia tulisi olla ainakin 50% kaikista sijaisista.

Edulliset työsuhdeasunnot, ilman määräaikaisuutta, tarvitaan takaisin. Tämä helpottaisi Helsingissä asumista.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on tukea kaikkien lasten tasa-arvoista kasvua. Tämä edellyttää sitä, että pedagogiselle työlle annetaan mahdollisuus ja samalla turvataan turvallinen hoito ja huolenpito. Päivähoidon kokonaisuuteen kuuluvat tilat, toiminta ja kaikki lasten kohtaamat aikuiset päiväkotiapulaisista lähtien, joilla kaikilla on tärkeä paikkansa. Varhaiskasvatus on yläkäsite, jonka alle päivähoito kuuluu, ja jolla tarkoitetaan lasten suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuutta. Samalla varhaiskasvatuksella tarkoitetaan usein päivähoidon kontekstissa toteutettavaa pedagogista toimintaa. Varhaiskasvatuksen ydin on "educare" ja juuri se on lapsen oikeus.

4) Yliopistokoulutettujen maistereiden peruspalkka voisi hyvin olla sama kuin saman tason koulutuksen saaneiden luokanopettajien OVTES:n mukaan. Alalle riittävä alkupalkkataso Helsingissä olisi noin 3000 euroa/kk.

5) Monissa Helsingin päiväkodeissa tarjotaan hienoa tukea lapsille, jotka puhuvat suomea toisena kielenään. Samalla on päiväkoteja, joissa tuen tarve on niin suuri, että henkilökunnan on vaikea saada tuettua kaikkia lapsia riittävästi. Positiivisen diskriminaation määrärahoja tarvitaan, jotta niitä voidaan kohdentaa päiväkoteihin, joissa on paljon tuen tarvetta ja palkata sinne lisää lastentarhanopettajia.

6) Vasemmisto näkee, että yksityisen päivähoidon lisäämiseen pyrkivä politiikka on ongelmallista juuri siksi, että se eriarvoistaa päivähoitoa ja lapsia. Helsingissä näkyy, kuinka yksityisen hoidon tuen ja toisaalta kotihoidon tuen käyttö on alueellisesti keskittynyttä ja yksityisen hoidon tuen käyttö korostuu juuri niillä alueilla, joilla on vähemmän sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia. Samalla erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ei ole yksityisen hoidon piirissä juuri ollenkaan. Paikallisesti Helsingin tulee taata riittävä määrä kunnallisia päivähoitopaikkoja panostamalla henkilökunnan hyvinvointiin ja rekrytointiin ja luopumalla päivähoidon tiukasta tilanormista, jolloin sopivien päiväkotitilojen löytäminen eri kaupunginosista helpottuisi.

Emme halua lasten luokkayhteiskuntaa. Yksityisessä hoidossa voidaan valita lapset ja enemmän tarvitsevat voidaan myös erottaa. Emme kannata palvelusetelimallia, sillä ylimenevän asiakasmaksun suuruutta ei voi kunta säädellä. Jolloin se käytännössä yleensä nousee vastaavasti, kun palvelusetelin arvo nousee. Näin se rajaa pienempituloiset ulos, mikä on ilmeisesti tarkoituskin.

7) (tyhjä)

KD:

1) Ensiksikin laadukas varhaiskasvatus on turvallista. Lasta arvostetaan yksilönä ja häntä opetetaan kunnioittamaan niin vanhempia kuin toisia ryhmän jäseniä. Arempia ryhmän jäseniä rohkaistaan. Laadukas varhaiskasvatus antaa poikien olla poikia ja tyttöjen tyttöjä. Tätä luonnollista eroa kunnioitetaan eikä sitä pyritä häivyttämään.

Laadukas varhaiskasvatus vahvistaa lasten luonnollista uteliaisuutta ja oppimishalua. Työntekijöiden motivaatio ja tilojen kunto ovat myös tärkeitä.

2) Kun on pula tarvittavasta työvoimasta, niin silloin on syytä tarkastella, koulutetaanko tarpeeksi ja onko palkka riittävä.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on pitää lapsista huolta ja antaa heille hyvät edellytykset kasvaa toiset huomioonottavaksi uteliaaksi oppijaksi.

Päivähoito tarkoittaa enemmän huolenpitoa lapsesta, varhaiskasvatus painottaa enemmän oppimista. Päivähoito ja varhaiskasvatus liittyvät saumattomasti toisiinsa. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä enemmän painottuu päivähoito ja mitä isompia lapset ovat, sitä enemmän painottuu varhaiskasvatus.

4) Haaste on siinä, että mitä pienempien lasten varhaiskasvatuksesta on kysymys, sitä enemmän vaaka kallistuu KVTES:n puolelle ja mitä vanhemmista lapsista, sitä enemmän OVTES:n puolelle.

Alalle riittävä palkkataso on se, jolla saadaan riittävän paljon päteviä työntekijöitä, kun koulutuspaikkoja on riittävästi tarjolla. Nykytilanne viittaa siihen, että palkkoja pitäisi jonkin verran tarkistaa ylöspäin.

5) Tukea ei vaikuta olevan riittävästi. Riittävän suomen kielen omaksumiseen tulee auttaa niitä vieraskielisiä perheitä, jotka haluavat jäädä osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

6) Pitämällä huolta, että päivähoitopaikkoja on kullakin alueella riittävästi tarjolla.

7) Ei. Pysyvästi emme pidä perusteltuna näitä luvata, mutta tulevalla vaalikaudella emme näe tarvetta kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja tai rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

VIHREÄT:

1) Laadukkuus merkitsee lasten hyvinvointia, kasvua ja kehitystä edistävää varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus on osa elinikäistä oppimista ja sillä on vaikutusta koko myöhempään koulupolkuun ja oppimiseen. Laadukas varhaiskasvatus vähentää syrjäytymisriskiä.

2) Asuntopulaan vastaamalla, jotta asumisen hintaa voidaan kohtuullistaa. Keski- ja pienpalkkaisille on rakennettava riittävästi asuntoja myös Helsingistä - yhtenä keinona on työsuhdeasuntojen lisääminen. Lisäksi Helsingin on työnantajana kyettävä maksamaan työntekijöilleen riittävää korvausta. Helsingin on oltava myös muuten kannustava ja vastuullinen työnantaja. Työn mielekkyyteen on kiinnitettävä huomiota ja meidän mielestämme päiväkodeille, työyhteisöille ja aktiivisille kaupunkilaisille on saatava riittävästi päätösvaltaa. Osa lastentarhanopettajista hakeutuu muihin töihin ja tähän on etsittävä syitä. Yhtenä keinona ovat mentoroinnit vastavalmistuneille lastentarhanopettajille, jotka on jo käynnistetty.

3) Päiväkotien ensisijainen tehtävä on kasvatus ja lasten hyvä hoito. Yhtä tärkeää on, että ne ovat helsinkiläisten lasten yhteisöjä. Lasten näkökulmasta erottelu varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon on keinotekoinen, mutta toiminnan suunnittelun näkökulmasta, työyhteisön roolien ym. näkökulmasta sillä on merkitystä. Tärkeitä asioita vihreille ovat mm:

subjetiivinen päivähoito-oikeus

Ryhmäkokoa ei pidä kasvattaa, pikemminkin Helsingissä pienentää

Erityisen tuen ja riittävän rahoituksen takaaminen pd-alueille

ilmainen varhaiskasvatus

- Vihreät halusivat alunperin jo 10 v sitten varhaiskasvatuksen opetusviraston alaisuuteen, mutta silloin se ei onnistunut, koska Kokoomus ei päästänyt asiaa eteenpäin. Onneksi uuden toimialauudistuksen myötä näin tapahtuu kaupungin tasolla ja varhaiskasvatus siirtyy saman viraston alle.

4) Lastentarhanopettajilla on yliopistokoulutus ja vaativa työ mutta palkkataso hyvin alhainen verrattuna moneen muuhun ammattiryhmään verrattuna. Työehtosopimuksista ei päätetä poliittisesti, mutta Vihreät on kannattanut varhaiskasvatuksen siirtoa osaksi opetus- ja sivistystoimea ja sikäli opettajien työehtosopimus voisi olla luonteva.

5) Ei, lisäpanostuksia S2-opetukseen sekä laajemmin positiivisiseen diskriminaatioon alueellisesti tarvitaan merkittävästi lisää. Kielivalmiuksiin kannattaa panostaa nykyistä paljon enemmän ennen kouluikää. Tämä koskee kaikkien lasten kielen oppimisen tukemista, myös erityistä tukea tarvitsevien kantasuomalaisten.

6) Helsingissä ongelma on erityisesti se, että lapsia on monella alueella joka vuosi arvioitua enemmän. Tätä on parannettu systemaattisesti ja vihreiden johdolla kehitetty mm. hoidossa olevien lasten määrän ja väestöennusteiden arviointia. Ennen kaikkea päiväkotipaikkoja tarvitaan kuitenkin reippaasti lisää, jotta jokainen lapsi pääsee päivähoitoon. Olemme ehdottaneet, että Helsingin pitäisi taata perheille, ettei päivähoitomatka saa olla liian. Se ohjaisi päivähoitopaikkojen lisäämistä ennenkaikkea kaupunginosiin, mihin päivähoitopaikoista on suuri pula. Lapsille päiväkoti on yhteisö, jossa saadaan kavereita ja siirrytään kouluun.

7) KYLLÄ

KOKOOMUS:

1) Korkeasti koulutettu ja osaava henkilökunta on keskeinen laatutekijä. On tärkeää, että varhaiskasvatuksessa on riittävä määrä aikuisia. Laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä lasten kasvulle ei voi liikaa korostaa, siellä luodaan edellytykset myöhemmälle oppimiselle. Laadukas varhaiskasvatus tukee lasten kasvua ja kehitystä ja se on tutkitusti yksi parhaita keinoja vähentää eriarvoistumiskehitystä. Suomessa on verrattain matala osallistumisaste varhaiskasvatukseen ja tätä on tärkeä nostaa. Haluamme korostaa myös vanhempien ja ammattilaisten yhteistyötä.

2) Tärkeä on varmistaa riittävät koulutusmäärät. Lisäksi pitää pitää kiinni hyvästä työympäristöstä, esimerkiksi siitä, että ryhmäkoot eivät kasva ja että sijaisia on riittävästi. Helsingin pitää olla houkutteleva työnantaja.


3) Suomalaisen ajattelun mukaan varhaiskasvatuksessa nämä kaksi elementtiä kietoutuvat toisiinsa tavalla, jota ei voi erottaa. Tämä on ns. Educare -malli, joka on saanut paljon kehuja kansainvälisesti. Lapsi otetaan kokonaisvaltaisena persoona vastaan, joka tarvitsee sekä hoivaa että pedagogista varhaiskasvatusta. Haluamme korostaa kaikkien lasten oikeutta pedagogisesti korkeatasoiseen varhaiskasvatukseen.

4) Tämä on työmarkkinaosapuolten välinen asia. Olemme iloisia siitä, että varhaiskasvatus siirtyy Helsingin organisaatiouudistuksen myötä samalle toimialalle opetuksen kanssa. Näin korostuu varhaiskasvatuksen rooli tärkeänä osana koko koulutuspolkua.

5) Maahanmuuttajaväestön määrän kasvaessa tätä on arvioitava tarkkaan. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja kaikelle oppimiselle ja kotoutumisen kannalta suomen/ruotsin oppiminen aivan olennaista. Jos nykyinen tuki osoittautuu riittämättömäksi, pitää tukea lisätä.

6) Sujuvaa kaupunkiarkea ei ole se, että päivähoitopaikka on toisella puolella kaupunkia. Siksi tarvitaan myös yksityisten ja järjestöjen järjestämää varhaiskasvatusta, mitä
Helsingissä on varsin vähän verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Monesti yksityinen voi olla tosiaan reippaasti kalliimpi vaihtoehto, eikä etenkään useampilapsisissa perheissä mikään todellinen vaihtoehto. Siksi olemme ehdottaneet varhaiskasvatukseen palveluseteliä, jolloin yksityisen hoidon hintaa saataisiin lähelle kunnallisen. Helsingissä meillä on myös käytössä 40 euron sisaralennus, joka olisi hyvä saada myös yksityiseen hoitoon.

7) Kyllä

Kysymykset: Ebe ry:n jäsenistö

Teksti: Aleksi Vehmassalo