Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 tähtää varhaiskasvatuksen
laadun parantamiseen. Tiekartan esitykset on perusteltu Varhaiskasvatuslain ja lakiin
pohjautuvan normiasiakirjan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 asettamilla
velvoitteilla. Varhaiskasvatusjärjestelmän käännekohdassa linjaukset ovat työväline päättäjille ja
virkamiehille, jotka soveltavat päätöksiä käytäntöön. Tiekartan esitykset ovat maltillisia ja niiden
mukaan toimittaessa kaikki päiväkodeissa työskentelevät säilyttävät työpaikkansa. Tiekartta
näyttää suuntaa tuleville koulutuspoliittisille ratkaisuille ja henkilöstöä koskeville linjauksille,
mutta käytännössä muutokset näkyvät hitaasti.
Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.
Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.
Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.
Helsingissä 27.9.2017
Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto
Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto
Alisa Alijoki, yliopistonlehtori
Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet
Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto
Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet
Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet
Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto
Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto
Tiekartta turvaa päiväkotien moniammatillisuuden. Myös tulevaisuudessa päiväkodeissa työskentelee eri koulutustaustaisia työntekijöitä. Tiekartan mukaisesti päiväkotien henkilöstö tulisi koostumaan varhaiskasvatuksen opettajista (lastentarhanopettajista), joiden osuus henkilöstöstä olisi vähintään 40 %. Lisäksi päiväkodeissa tulee olla varhaiskasvatuksen sosionomeja ja lastenhoitajia, joiden osuus olisi korkeintaan 60 %. Korjausliike on välttämätön tilanteessa, jossa päiväkotien henkilöstörakenne on voimakkaasti yksipuolistunut enemmistön edustaessa tällä hetkellä sosiaali- ja terveysalan ammatteja. Tiekartta antaa välineet henkilöstörakenteen tervehdyttämiseen pitkällä aikavälillä, se ei vie keneltäkään työpaikkaa. Tiekartta antaa eri ammattiryhmille oikeuden omaan ammattinimikkeeseen – siihen, mihin kukin on tähdännyt hakeutuessaan opiskelemaan. Moniammatillisuus tarkoittaa myös sitä, ettei kenenkään tarvitse piilotella ammatillista taustaansa.
Lastentarhanopettajien määrän aleneminen päiväkodeissa johtuu siitä, että lastentarhanopettajia on koulutettu liian vähän. Lastentarhanopettajien koulutustarvetta ei selvitetty samaan tapaan kuin muiden opettajaryhmien toimialan kuuluessa aiemmin sosiaalihallinnon alaisuuteen. Valtiovalta on puuttunut tilanteeseen 2010-luvulla lisäämällä rahoitusta yliopistoille lastentarhanopettajien kouluttamista varten. Yliopistot ovat tarttuneet mahdollisuuteen ja ovat jo nostaneet koulutusmääriä. Lastentarhanopettajakoulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä lastentarhanopettajakoulutuksesta valmistuneet ovat tutkitusti ammattiinsa sitoutuneempia kuin lastentarhanopettajan tehtävissä työskentelevät sosionomit.
Yliopistoissa lastentarhan- ja luokanopettajilla on yhteisiä opintoja esimerkiksi esi- ja alkuopetuksessa. Näin eri opettajaryhmät oppivat tekemään yhteistyötä jo opiskeluaikana ja edellytykset jatkumon luomiselle varhaiskasvatuksesta perusopetukseen rakentuvat luontevasti. Myös varhaiskasvatuksen erityisopettajan koulutus rakentuu yliopistollisen opettajankoulutuksen perustalle. Opettajankoulutus on suomalaisen koulutusjärjestelmän laadun tae ja varhaiskasvatus on virallisesti osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Tiekartan esitykset ovat turvallinen reitti varhaiskasvatuksen parempaan tulevaisuuteen, lasten ja heidän perheidensä hyväksi.
Helsingissä 27.9.2017
Jarmo Kinos, professori, (varhaiskasvatus) Turun yliopisto
Kristiina Kumpulainen, professori, kasvatustiede (erityisesti esi- ja alkuopetus), varadekaani, Helsingin yliopisto
Alisa Alijoki, yliopistonlehtori
Annu Brotherus, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Elina Fonsén, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Ann-Christin Furu, universitetslektor Helsingfors universitet
Marjatta Kalliala, dosentti Helsingin yliopisto
Jonna Kangas, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Arniika Kuusisto, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Marina Lundqvist, universitetslektor Helsingfors universitet
Jan-Erik Mansikka, universitetslektor Helsingfors universitet
Marita Neitola, yliopistonlehtori Turun yliopisto
Eeva-Leena Onnismaa, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Heini Paavola, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Saila Poulter, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Jyrki Reunamo, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Inkeri Ruokonen, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Nina Sajaniemi, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Leena Turja, yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti